Juu, juupa juu ja joko se tapahtuu että kaivaa luottokortin esille ja laittaa 299.99 euroa menemään? Huomatkaa, SE ON ALLE 300!!!
Kyseessä on - jotkut sanovat - että on maailman paras videoiden editointi ohjelma. Toiset toiseksi paras, ellei niin kolmannesta tilasta sitten taistellaan.
Se on Final Cut Pro. samalla nimellä sitten vain Google haku.
Käyttämäni iMovie - ilmainen (ei aikoinaan kun sen ostin ym. kuten Aperture - nykyiset Applen "ILMAISET" ohjelmat - ne maksoivat silloin aikoinaan markkoja ja sitten myös €uroja.
Alan saamaan itseäni takaisin "ruotuun" ja kykenen tekemään pajassani yhtä jos toista juttua, vaikka ei kuten ennen, jotka pitäisi sitten / aina videoida.
Siinä ei ole ongelmaa, kameroiden osalta.
Ongelma syntyy niiden editoinnissa ja käyttämäni iMovie ei tee mitä pitäisi tehdä ja kaatuilee kuin juoppo kylän raitilla pienenkin kiven kohdatessaan. Uudelleen ja uudelleen.
Ja mitä siitä, eli "So What" - voidaan kysyä? Miksi moinen ohjelma?
Saan rahaa katsoja määrien mukaan. Katsoja määrät ovat kasvussa joten heille tulee antaa myös hieman "laatua" mitä videoihini tulee, ja siinä hieman laatua editointiin!... jotka saattavat sitten vuorostaan tuottaa suosituksia eteenpäin jne.
Olin aikaisemmin editoinut lyhyen videon - on sivullani YouTubessa (haku vaikka käyttämällä Kurren Puupaja) ja se editonti kesti ja kesti kun ohjelma kaatuili.
Vika ei ole tietokoneessani, sen muistissa ja prosessonti tehossa, ellei Apple ole ns. aktivoinut tuota "kill" eli tappo näppäintä.
Ja miksi murehdin "videoistani"?
Raha, yksin kertaisesti raha ja palvelu. Haluan tuottaa hyviä videoita ja niiden tekeminen voi hyvinkin auttaa minua "lääkitsemään" samalla leikkauksen jälkeitä masennustani - joka on alkanut taas vaivaamaan - pahemman kerran. Oletin jo päässeeni siitä eroon.
Lääkkeitä en ryhdy käyttämään - vaimoa en vaihda - koska parempaa en saa - koiran voisin, jne.
Paja ja videointi, etenkin niiden videoiden editointi "toimivalla ohjelmalla" tuottaa varmaan sen tyydytyksen, "satisfaction", miellyttävn haasteen joka tuottaa samalla sitä "endorfiinia" - lääkitystä masennukselleni....
tiistai 1. marraskuuta 2016
maanantai 26. syyskuuta 2016
Takaisin lähtökuoppiin
Niin, paluu takaisin lähtökuoppiin, kun tapahtui varaslähtö.
Innostuin ulkohommissa torstaina ja perjantaina, leikkasin myös mm. ruohot kuta kuin kaikki yhteen menoon, aikaisemmin kesän aikana tein sen 3-4 osassa (päivässä).
Tänään piti joutua sitten lääkärille.
Särkylääkettä ja ohjeeksi tehtävät pienemmissä osissa / erissä. Kylkiluiden välit ja ihon kiinnittyminen niihin ottaa vielä oman aikansa, kuten leikkausarven sisäisten osien eheytyminen ym. Nyt olin onnistunut ”rempimään” niitä irti.
Sainpa ainakin pajan vanhan päädyn ns. piiloon ja eristetyksi. Kuvasarja alla
Innostuin ulkohommissa torstaina ja perjantaina, leikkasin myös mm. ruohot kuta kuin kaikki yhteen menoon, aikaisemmin kesän aikana tein sen 3-4 osassa (päivässä).
Tänään piti joutua sitten lääkärille.
Särkylääkettä ja ohjeeksi tehtävät pienemmissä osissa / erissä. Kylkiluiden välit ja ihon kiinnittyminen niihin ottaa vielä oman aikansa, kuten leikkausarven sisäisten osien eheytyminen ym. Nyt olin onnistunut ”rempimään” niitä irti.
Sainpa ainakin pajan vanhan päädyn ns. piiloon ja eristetyksi. Kuvasarja alla
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Bombay Sapphire...
Joka ei seura Puupaja juttujani niin siellä on juttu: http://kurrenpuupaja.blogspot.fi/2016/08/oli-aika-korkata-bombay-sapphire.html Ginistä ja sen juomisesta
Oli aika korkata Bombay Sapphire
Jotenkin tuntui tänään siltä että olisi aika korkata Bombay Sapphire Gin pullo - kun eukko sai keväällä halkomansa puut nyt kuivina sisälle puuvajaan - nyt loput noin reilut kolmesta kiintokuutiosta, jotka hän oli keväällä halkonut, toki koneella, ja pinonnut kuivumaan :)
No ei sentään niin pahasti vaikka totta on mitä kirjoitin. Toki heittelin itse myös niitä kalikoita sisätiloihin, mutta sentään kohtuudella.
On muuten vaikeata ymmärtää millainen rampa sitä on vielä pääsiäisen jälkeen - hyvä että saan nurmikon leikatuksi vain kävelemällä vetävän koneen perässä.
Ja siitä nyt juttua, vinoutuen pois itse asiasta.
Laittaisin asian viihteen lohkoon. Siis nurmileikkurilla leikattavaan lohkoon. Normaalisti, siis ennen tein sen kahden eri päivän aikana, tehden toki muutakin.
Nyt olen tehnyt tänä kesänä kuta kuin kaikki lohkot kahdessa osassa, ja se on ollut melkein koko päivän työni... ellen ottanut särkylääkettä jota aluksi toki tein.
Palataan otsikkoon, tuo Bombay Sapphire johon minut tutustutettiin kun olin aikoinaan työmatkalla Romaniassa eräässä EU projektissa...
Kuvassa reunimmaiset ovat EU akkreditoituja virkamiehiä - jotka minulle tuon juoman esittivät. Ilman sitä Giniä ei kuulema voinut selvitä hengissä sen päivän koettelemuksista ja varautua tulevaan. He joivat sitä ilman sekoituksia - sellaisenaan.
Mies keskellä oli Romanian osalta se pääpiru, sotilaallisesti melkein korkein arvoltaan ja tehtävänä oli johtaa Sisäasianministeriön ja Rajavalvonnan yksikköä - jolle toimitin (duunarina) tietokone ohjelma sovelluksen (tietokanta). Hän on Vladimir jonka isä oli aikoinaan Suurlähettiläänä Suomessa - jossa hän kävi myös koulua ja oppi myös Suomea.
Minulla on myös kuva kaverista jonka isä oli yksi niistä jotka teloittivat Nicolae Ceaușescut, Vladimirin alainen sisäasiainministeriössä, rajavalvonnassa.
Ja siitä nyt juttua, itse asiaan.
En nyt ryhdy laajemmin käymään läpi mielenterveyttäni ja siihen liittyviä juttuja - kuten että aloitin jo mieliala lääkkeiden käytön kun en enää uskonut itseeni - en edes viinan (kännin) ja kunnon kiroilemisen avulla. Taisin luovuttaa kunnes lopetin pillerit ja sanoin että mieluimmin jotain muuta - vaikka kuula kalloon.
Pääsiäisen jälkeen ei ole mennyt kovinkaan hyvin - fyysisesti sen ymmärtää mutta että psyykkisesti?
Sain, kuten jo sanoin kiertäen sen "heurekan", valaistuksen - ei mitään suurta ja mahtavaa. Kuten sanoin mielenterveystoimistossamme: Suo Kuokka ja Perkele! Se on se jolla etenen, en pillereillä.
Se itse asiassa olikin sitten sen terapian paras anti - joka herätti minut ymmärtämään oman osuuteni, oman mahdollisuuteni hoitaa itseni kuntoon.
Viimeisen parin viikon, ensimäisen viikon aikana olen havainnut sen että voin tehdä enemmän ja enemmän päivän aikana ja eukkokin on sen havainnut -
- itse olen siitä todella ilahtunut - ja sen kunniaksi päätin nyt juhlia - kun on sitä ns. "vapaata aikaa" muilta asioilta ostamalla tuon "Bombay Sapphire" pullon johon minulle assosioituu aina menestystä vaikeissa asioissa.
Mutta kiito kuuluu myös vaimolleni.... halkoi (koneella) reilut kolme mottia, pinosi sen ja nyt heitti ne kuta kuin yksin sisälle puuliiteriin.
PS. Saattaisin kirjoittaa jutun sieltä Romania reissusta ja samalla miten EU toimii... valokuvilla... Kesäkuussa 2002.
No ei sentään niin pahasti vaikka totta on mitä kirjoitin. Toki heittelin itse myös niitä kalikoita sisätiloihin, mutta sentään kohtuudella.
On muuten vaikeata ymmärtää millainen rampa sitä on vielä pääsiäisen jälkeen - hyvä että saan nurmikon leikatuksi vain kävelemällä vetävän koneen perässä.
Edellinen on todella pahasti kirjoitettu koska uudelleen lukiessani mieleeni nousee
uudelleen ja uudelleen Mr. Jeremy Clarkson!
Ja se on jo pahempi kuin juoda pullo parasta Giniä!
Ja siitä nyt juttua, vinoutuen pois itse asiasta.
Laittaisin asian viihteen lohkoon. Siis nurmileikkurilla leikattavaan lohkoon. Normaalisti, siis ennen tein sen kahden eri päivän aikana, tehden toki muutakin.
Nyt olen tehnyt tänä kesänä kuta kuin kaikki lohkot kahdessa osassa, ja se on ollut melkein koko päivän työni... ellen ottanut särkylääkettä jota aluksi toki tein.
Kuvassa reunimmaiset ovat EU akkreditoituja virkamiehiä - jotka minulle tuon juoman esittivät. Ilman sitä Giniä ei kuulema voinut selvitä hengissä sen päivän koettelemuksista ja varautua tulevaan. He joivat sitä ilman sekoituksia - sellaisenaan.
Mies keskellä oli Romanian osalta se pääpiru, sotilaallisesti melkein korkein arvoltaan ja tehtävänä oli johtaa Sisäasianministeriön ja Rajavalvonnan yksikköä - jolle toimitin (duunarina) tietokone ohjelma sovelluksen (tietokanta). Hän on Vladimir jonka isä oli aikoinaan Suurlähettiläänä Suomessa - jossa hän kävi myös koulua ja oppi myös Suomea.
Minulla on myös kuva kaverista jonka isä oli yksi niistä jotka teloittivat Nicolae Ceaușescut, Vladimirin alainen sisäasiainministeriössä, rajavalvonnassa.
Ja siitä nyt juttua, itse asiaan.
En nyt ryhdy laajemmin käymään läpi mielenterveyttäni ja siihen liittyviä juttuja - kuten että aloitin jo mieliala lääkkeiden käytön kun en enää uskonut itseeni - en edes viinan (kännin) ja kunnon kiroilemisen avulla. Taisin luovuttaa kunnes lopetin pillerit ja sanoin että mieluimmin jotain muuta - vaikka kuula kalloon.
Pääsiäisen jälkeen ei ole mennyt kovinkaan hyvin - fyysisesti sen ymmärtää mutta että psyykkisesti?
Sain, kuten jo sanoin kiertäen sen "heurekan", valaistuksen - ei mitään suurta ja mahtavaa. Kuten sanoin mielenterveystoimistossamme: Suo Kuokka ja Perkele! Se on se jolla etenen, en pillereillä.
Se itse asiassa olikin sitten sen terapian paras anti - joka herätti minut ymmärtämään oman osuuteni, oman mahdollisuuteni hoitaa itseni kuntoon.
Viimeisen parin viikon, ensimäisen viikon aikana olen havainnut sen että voin tehdä enemmän ja enemmän päivän aikana ja eukkokin on sen havainnut -
- itse olen siitä todella ilahtunut - ja sen kunniaksi päätin nyt juhlia - kun on sitä ns. "vapaata aikaa" muilta asioilta ostamalla tuon "Bombay Sapphire" pullon johon minulle assosioituu aina menestystä vaikeissa asioissa.
Mutta kiito kuuluu myös vaimolleni.... halkoi (koneella) reilut kolme mottia, pinosi sen ja nyt heitti ne kuta kuin yksin sisälle puuliiteriin.
PS. Saattaisin kirjoittaa jutun sieltä Romania reissusta ja samalla miten EU toimii... valokuvilla... Kesäkuussa 2002.
keskiviikko 3. elokuuta 2016
Puujakkara
Linkin mukaisia pölkkyjä löytyi aikoinaan melko lailla, veneeni alta.
Nyt täytynee miettiä uudelleen tuotevalikoimaan, niin että olenko miettinyt asiaa riittävästi, sitä mitä teen.
Ja seuraavaksi sitten se linkki €743 puupölkkyyn jota sanovat jakkaraksi.
Nyt täytynee miettiä uudelleen tuotevalikoimaan, niin että olenko miettinyt asiaa riittävästi, sitä mitä teen.
Ja seuraavaksi sitten se linkki €743 puupölkkyyn jota sanovat jakkaraksi.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Hyvät Juhannukset puupajaltani
Joten, Ei kun Juhannusta kaikille!
Katse kohti tulevaisuutta :)
 |
| Komea kupu päässä :) |
Päässäni on Lidl yhtiön Prinsessa kakun muovinen suojakupu :D LOL
torstai 26. toukokuuta 2016
Veto poissa, syy tiedossa? Syöpäpotilaan masennus ja henkinen kriisi...
Tämä juttu, syöpään johtanut diagnoosi ja jutut sen kokonaisuus olisi kuulunut sille toiselle blogilleni, tänne se sitten aikoinaan tuli ja täällä se sitten jatkuu, ainakin osittain.
Toisaalta, sopii hyvin "remontti hommiini".... eli tänne.
Kuluvan kuukauden viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 2 kuukautta kun jouduin leikkaukseen. Tiesin noin reilut kuukausi ennen sitä että niin tulee tapahtumaan, pari kuukautta ennen sitä sen että jotain on pielessä.... keuhkossa.... melko pian siitä kun täytin 65.
... ja sen, tuon jälkeen alkoi tämä ukko muotoutumaan toiseksi, menetettyjen yöunien kautta, jopa painajaisten kautta yöllä, valveilla - kuoleman pelkoa, vaimo, talo, vaimoni tulevaisuus.... itsestäni ei ollut mitään väliä... voin jättää tämän hullun maailman ilman kiintymystä siihen ja sen arvoihin.... mutta ne muut jutut - laki mies testamenttiin - Mikkelistä ei löytynyt ja parin viikon odotus... hintaa ei kukaan antanut....
Ennen sitä, vielä uuden vuoden jälkeen kun vietin perheeni kanssa 65 v. päiviäni (01.01) kaikki oli OK ja ukolla kova meno päällä, uusia laitteita tullut / tulossa pajaani --- ja samalla mentiin tietämättä vauhdilla päin seinää... kevyet esteet sortuivat, meno jatkui, toki hidastettuna,,, tuli viipale kuvaus Mikkelissä, kirurgin vastaan otto ja se oli sitten menoa toisaalle tien haarautuman kautta kohti tuntematonta, sen vauhdin loppuminen ja siihen tuli sitten sellainen, lopullinen pysähtyminen, kuten meno päin kalliota....
Otsikoisin juttuni uudelleen:
Syöpäpotilaan masennus ja henkinen kriisi...
Sairaala, sen eri instanssit, osastot eivät huomioi sitä / sellaista alkuunkaan kuten oman kokemukseni mukaan leikkauksen jälkeisen ajan ( ja ennen sitä), fysioterapia leikkauksen jälkeen kuten henkinen kuntoutus. Ei Psykologia, ei sosiaalityöntekijää, ei edes pappia tai diakonissaa.
Siellä ollaan kuten eläimet karsinoissaan ja sitten liukuhihnalla ja "teurastaja" (kirurgi) tekee työnsä ja merkkaa tehdyn vihkoonsa kuten Jehovan todistajat jokaisen käyntinsä.
Olen yrittänyt kirjoittaa kokemuksestani mutta aina olen kadottanut henkiset voimavarani, mitä olen kirjoittanut olen unohtanut.
Muisti pätkii, ongelmia on - mutta mitä niistä kun jonkun ajan jälkeen niitä ei enää muista.
Seuraavaksi, alla jotain jota kirjoitin jokunen viikko sitten (jääden keskeneräiseksi kun voimat ja "ymmärrys" katosi)- - - osa siitä "paperilla" - mitä en saanut alkuunkaan valmiiksi....
On käynyt niin että muutaman tunnin kuluttua kun mentiin nukkumaan saunomisesta ihmettelin miksi minulla on "yö asu" alla" - en muistanut että muutama tunti aiemmin meillä oli sauna.
Muisti pätkii - mutta saanko tähän ns. yhteiskunnan palveluiden apua? Ei todellakaan. Anteeksi - toki saan sitten kun minulla on seuraava vuosi tarkastus terveyskeskuksessa - tai ennen sitä seuraava syöpähoidon tarkastus heinäkuun alussa.
Entä ennen sitä?
Tilaa yksityioselle kallon kutistajalle aika.... kuten leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen.... josta KELA maksaa 8 €uroa ja asiakas € 53 tunnilta. Yhteiskunta viipaloi veronmaksajansa - yksityinen kuntouttaa ja ottaa rahat mitä saa....
PS. Alla valokuva omasta "kuntoutuksen tarpeesta ja terveyskeskus ohjaa yksityiselle ja KELA katsoo että 65v täyttänyt ei tarvitse leikkauksen jälkeistä kuntoutusta - ja mikäli sitä haluaa syystä tai toisesta he maksavat siitä €8/h. Potilas € 53.
------------
Sairaalasta ei saa mitään auttavaa terapiaa ennakkoon tai siellä ja sen jälkeen, ei mitään valmistautumisessa merkittävään leikkaukseen johon liittyy ns. kuoleman pelko, koko tuo ”psyykkinen, henkinen puoli” niin potilaalle kuten perheelle on täysin hunningolla - ikään kuin sellaiseen ei olisi mitään tarvetta.
Leikkaus toteutui sitten minulle ja olin siinä junassa kuten vaunut veturin perässä, alusta loppuun. Siitä kun taksi haki kotoa ja toi sitten viikon päästä kotiin.
Alku jutut, jotain lääkitystä, vaatteiden vaihto, tukisukkien "asentaminen", ja silleen.... rutiinia tekijöille vaan ei potilaalle.... Leikkaus sali jonne kävelin, sen muistan ja sitten herääminen - jossain…. olin hengissä…. mutta olenko samassa ulottuvuudessa, samassa maailman kaikkeudessa nyt herättyäni missä olin kun leikkaus alkoi?
Leikkauksen jälkeen on kipuja, kahdella eri rintamalla - leikkaus haava ja olkapää. Haava on pituudelta noin 40 cm.
Toinen kipu on henkinen - pikemminkin ahdistus - ja kolmas kipu on tupakka, mutta se tuli vasta muutaman viikon kuluttua.
Ainakin 45 vuotta jatkuvaa tupakointia - sitä ei vain voi lopettaa tuosta vain - tiedän sen - kohta 3 kuukautta ilman röökiä - viikko ennen leikkausta ei yhtäkään savuketta, kuukausi toista ennen sitä vain harvoin. Leikkaus oli 31.01.2016. Nyt on 26.05.2016.
Olen miettinyt onko tämä todella sen arvoista että "tapan" itseni "henkisesti" 100% tupakoimattomuudella, tai sitten rajoittamalla "sätkät" muutamaan päivässä?
Tiedän että olen menettänyt ainakin 25% keuhkoistani.... siis hapen otto kyvystäni....
"Kaikki" - siis tietyt ovat iloisia että emme enää polta - hyvä heidän on iloita kun eivät ole koskaan polttaneet.
Huumeiden käyttäjille on vieroitushoidot ym. Meille ei mitään, ei edes minun kaltaisen operaation läpi käynneelle.
Palaan tähän tuonnempana uudelleen - omana aiheena.
En sano että haluan sytyttää seuraavan savukkeen - en todellakaan halua - eli tahdon - vaikka mieli tekisi, ja se vietti on olemassa hyvin voimakkaana. Niillä rahoilla mitä tupakkaan on mennyt voidaan maksaa kevyesti uuden auton kk maksut.
Sanon vain että tiedätte… se ei ole helppoa. Etenkin kun taustalla on yli 45 vuotta jatkuvaa sauhuttelua.
----------
Edellisen kirjoittaminen on ottanut voimille -
JA olen siitä iloinen että olen saanut tämän tehdyksi! Se vain kertoo että olen "palautumassa" ....
Tervehtyminen niin fyysisesti - kävely - liikkuminen - ja henkisesti - kuten tämän kirjoittaminen on ottanut voimille.
Ensimmäinen kävelyni oli noin 100 metriä ja takaisin - kirjoitukseni eivät jääneet "työpöydälle" kun niitä en kyennyt tekemään - kävely onnistui.
2 kuukautta ja nyt alkaa tuntumaan lupaavalta..... etenkin henkisesti jota tämä kirjoitukseni tuo esille.
Ja video joka lataantuu tänä yönä...
PS. En saanut nyt YouTuben videon linkkiä jonka tein tähän - tulee myöhemmin joten tässä nyt tämä.
Ja kenelle juttu ei avautunut: Meikäläisellä on ollut jonkin aikaa melkoinen masennus joka on vienyt voimavarat - ennen leikkausta ja etenkin sen jälkeen.
Siihen ei terveyskeskuksesta saa hoitoa.... enkä tiedä mistä sellaista saisi paitsi yksityiseltä...
Nimikkeellä "masennus" ei saa aikaa terveyskeskukseen - ja jos saa niin kuukausien, kuukausien uluttua.
Toisaalta, sopii hyvin "remontti hommiini".... eli tänne.
Kuluvan kuukauden viimeisenä päivänä tulee kuluneeksi 2 kuukautta kun jouduin leikkaukseen. Tiesin noin reilut kuukausi ennen sitä että niin tulee tapahtumaan, pari kuukautta ennen sitä sen että jotain on pielessä.... keuhkossa.... melko pian siitä kun täytin 65.
... ja sen, tuon jälkeen alkoi tämä ukko muotoutumaan toiseksi, menetettyjen yöunien kautta, jopa painajaisten kautta yöllä, valveilla - kuoleman pelkoa, vaimo, talo, vaimoni tulevaisuus.... itsestäni ei ollut mitään väliä... voin jättää tämän hullun maailman ilman kiintymystä siihen ja sen arvoihin.... mutta ne muut jutut - laki mies testamenttiin - Mikkelistä ei löytynyt ja parin viikon odotus... hintaa ei kukaan antanut....
Ennen sitä, vielä uuden vuoden jälkeen kun vietin perheeni kanssa 65 v. päiviäni (01.01) kaikki oli OK ja ukolla kova meno päällä, uusia laitteita tullut / tulossa pajaani --- ja samalla mentiin tietämättä vauhdilla päin seinää... kevyet esteet sortuivat, meno jatkui, toki hidastettuna,,, tuli viipale kuvaus Mikkelissä, kirurgin vastaan otto ja se oli sitten menoa toisaalle tien haarautuman kautta kohti tuntematonta, sen vauhdin loppuminen ja siihen tuli sitten sellainen, lopullinen pysähtyminen, kuten meno päin kalliota....
Otsikoisin juttuni uudelleen:
Syöpäpotilaan masennus ja henkinen kriisi...
Sairaala, sen eri instanssit, osastot eivät huomioi sitä / sellaista alkuunkaan kuten oman kokemukseni mukaan leikkauksen jälkeisen ajan ( ja ennen sitä), fysioterapia leikkauksen jälkeen kuten henkinen kuntoutus. Ei Psykologia, ei sosiaalityöntekijää, ei edes pappia tai diakonissaa.
 |
| Seuraavan päivän ilmeet |
Olen yrittänyt kirjoittaa kokemuksestani mutta aina olen kadottanut henkiset voimavarani, mitä olen kirjoittanut olen unohtanut.
Muisti pätkii, ongelmia on - mutta mitä niistä kun jonkun ajan jälkeen niitä ei enää muista.
Seuraavaksi, alla jotain jota kirjoitin jokunen viikko sitten (jääden keskeneräiseksi kun voimat ja "ymmärrys" katosi)- - - osa siitä "paperilla" - mitä en saanut alkuunkaan valmiiksi....
On käynyt niin että muutaman tunnin kuluttua kun mentiin nukkumaan saunomisesta ihmettelin miksi minulla on "yö asu" alla" - en muistanut että muutama tunti aiemmin meillä oli sauna.
Muisti pätkii - mutta saanko tähän ns. yhteiskunnan palveluiden apua? Ei todellakaan. Anteeksi - toki saan sitten kun minulla on seuraava vuosi tarkastus terveyskeskuksessa - tai ennen sitä seuraava syöpähoidon tarkastus heinäkuun alussa.
Entä ennen sitä?
Tilaa yksityioselle kallon kutistajalle aika.... kuten leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen.... josta KELA maksaa 8 €uroa ja asiakas € 53 tunnilta. Yhteiskunta viipaloi veronmaksajansa - yksityinen kuntouttaa ja ottaa rahat mitä saa....
PS. Alla valokuva omasta "kuntoutuksen tarpeesta ja terveyskeskus ohjaa yksityiselle ja KELA katsoo että 65v täyttänyt ei tarvitse leikkauksen jälkeistä kuntoutusta - ja mikäli sitä haluaa syystä tai toisesta he maksavat siitä €8/h. Potilas € 53.
------------
Sairaalasta ei saa mitään auttavaa terapiaa ennakkoon tai siellä ja sen jälkeen, ei mitään valmistautumisessa merkittävään leikkaukseen johon liittyy ns. kuoleman pelko, koko tuo ”psyykkinen, henkinen puoli” niin potilaalle kuten perheelle on täysin hunningolla - ikään kuin sellaiseen ei olisi mitään tarvetta.
Leikkaus toteutui sitten minulle ja olin siinä junassa kuten vaunut veturin perässä, alusta loppuun. Siitä kun taksi haki kotoa ja toi sitten viikon päästä kotiin.
Alku jutut, jotain lääkitystä, vaatteiden vaihto, tukisukkien "asentaminen", ja silleen.... rutiinia tekijöille vaan ei potilaalle.... Leikkaus sali jonne kävelin, sen muistan ja sitten herääminen - jossain…. olin hengissä…. mutta olenko samassa ulottuvuudessa, samassa maailman kaikkeudessa nyt herättyäni missä olin kun leikkaus alkoi?
 |
| Hoitajan ottama kuva puhelimellani. Noin 40 cm avaus. |
Toinen kipu on henkinen - pikemminkin ahdistus - ja kolmas kipu on tupakka, mutta se tuli vasta muutaman viikon kuluttua.
Ainakin 45 vuotta jatkuvaa tupakointia - sitä ei vain voi lopettaa tuosta vain - tiedän sen - kohta 3 kuukautta ilman röökiä - viikko ennen leikkausta ei yhtäkään savuketta, kuukausi toista ennen sitä vain harvoin. Leikkaus oli 31.01.2016. Nyt on 26.05.2016.
Olen miettinyt onko tämä todella sen arvoista että "tapan" itseni "henkisesti" 100% tupakoimattomuudella, tai sitten rajoittamalla "sätkät" muutamaan päivässä?
Tiedän että olen menettänyt ainakin 25% keuhkoistani.... siis hapen otto kyvystäni....
"Kaikki" - siis tietyt ovat iloisia että emme enää polta - hyvä heidän on iloita kun eivät ole koskaan polttaneet.
Huumeiden käyttäjille on vieroitushoidot ym. Meille ei mitään, ei edes minun kaltaisen operaation läpi käynneelle.
Palaan tähän tuonnempana uudelleen - omana aiheena.
En sano että haluan sytyttää seuraavan savukkeen - en todellakaan halua - eli tahdon - vaikka mieli tekisi, ja se vietti on olemassa hyvin voimakkaana. Niillä rahoilla mitä tupakkaan on mennyt voidaan maksaa kevyesti uuden auton kk maksut.
Sanon vain että tiedätte… se ei ole helppoa. Etenkin kun taustalla on yli 45 vuotta jatkuvaa sauhuttelua.
----------
Edellisen kirjoittaminen on ottanut voimille -
JA olen siitä iloinen että olen saanut tämän tehdyksi! Se vain kertoo että olen "palautumassa" ....
 |
| Ensimmäinen kävely viikko leikkauksesta jonne voimat loppuivat |
Ensimmäinen kävelyni oli noin 100 metriä ja takaisin - kirjoitukseni eivät jääneet "työpöydälle" kun niitä en kyennyt tekemään - kävely onnistui.
2 kuukautta ja nyt alkaa tuntumaan lupaavalta..... etenkin henkisesti jota tämä kirjoitukseni tuo esille.
Ja video joka lataantuu tänä yönä...
PS. En saanut nyt YouTuben videon linkkiä jonka tein tähän - tulee myöhemmin joten tässä nyt tämä.
Ja kenelle juttu ei avautunut: Meikäläisellä on ollut jonkin aikaa melkoinen masennus joka on vienyt voimavarat - ennen leikkausta ja etenkin sen jälkeen.
Siihen ei terveyskeskuksesta saa hoitoa.... enkä tiedä mistä sellaista saisi paitsi yksityiseltä...
Nimikkeellä "masennus" ei saa aikaa terveyskeskukseen - ja jos saa niin kuukausien, kuukausien uluttua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)